Työttömän elämä on paljon muutakin kuin vain työnhakua. Juhannus on juuri juhlittu ja täytyy myöntää, että minulla oli hyvä juhannus. Olen nauttinut helteisestä säästä antaumuksella ja syönyt hyvin ja mikä parasta: olen saanut huhkia urakalla pihalla ja puutarhassa.
Olen viimeiset pari vuotta ollut niin kiinni työssä, että pihan ja puutarhan kevät ja kesä ovat jotenkin menneet ohi. Monesti olen suunnitellut tekeväni asioita pihalla ja puutarhassa ja lopulta siinä on käynyt niin, että A) olen ollut töissä kiinni lomallakin (todella huono juttu!), B) lomalla olen ollut työstä niin väsynyt, että palautuminen on vienyt kaiken energian, C) lomat on järjestettävä myös lasten ehdoilla ja silloin olen käyttänyt energiani lasten juttujen toteuttamiseen. Lapset kuitenkin ansaitsevat kesälomansa, vaikka äiti olisi väsynyt.
Juhannukseksi laitoin meidän paviljongin juhlakuntoon. Siivosin sotkut, pyyhin puutarhakalusteet, istutin paljon kukkia, jynssäsin grillin, huolsin ja asettelin kymmeniä aurinkokennolamppuja, trimmasin nurmikon ja sepelin rajat. Seuraavina päivinä siirryin siivoamaan kasvihuoneen, siistin trimmerillä tontin rajoja ja puutarhaa, siistin omenapuita ja marjapensaita, tyhjensin kakkosvaiheen kompostin puutarhaan ja nurmikon kuoppiin. Vaikka kädet touhusivat omiaan, niin päässä päästelin toisaalta höyryjä ulos ja toisaalta pohdin tilannettani. Usein kun teen käsillä ja kropalla töitä, niin mieleen hiipii ajatus, että ehkä minun ei pitäisi tehdä istumatyötä tietokoneen äärellä. Loppujen lopuksi se ei ole ihmiselle luontainen tila. Kropalla töiden teko on usein myös jotain sellaista, josta näkee heti työnsä jäljen ja pidän siitäkin.
Toisaalta jos työn vastapainona on aktiivinen elämäntyyli ja liikunta, niin ehkä se ihmisen kroppa ja pääkoppa eivät sammaloidu koneen äärellä. Itsehän en ole toiminut näin, vaikka kotoani liikuntaneuvoja. Olen pitänyt itsestäni luvattoman huonoa huolta. Aina jokin muu on ollut tärkeämpää hoitaa kuin oma fyysinen tai psyykkinen terveys. Toivottavasti saan nyt muutettua suunnan. Juhannuksen aikaan kävin kahdesti kävelemässä hyvällä perussykkeellä 6-7 kilometrin lenkkejä muun ahertelun lisäksi. Tänään kävin vain vajaan 5 kilometrin lenkin. Juhannuksena kun kirjoitin syöneeni hyvin, niin se tarkoitti, että olen nyt syönyt joka päivä paljon kasviksia ja hedelmiä sekä juonut vettä ja vissyä. Aion jatkaa samalla linjalla, vaikka suklaa (jumalainen paheeni) ei ole poistumassa ruokavaliostani.
Tänään työttömän elämä palasi sinänsä arkeen, että kävin katsomassa avoimia paikkoja ja löysin kolme paikkaa, joihin rustaan hakemukset lähipäivinä. Kaikki mielenkiintoisia paikkoja ja kaikki olisi minulle sopivia. Olen muutama vuosi sitten ostanut työnhaun kurssin ja kaivoin vanhat tunnukseni. Olen tänään kirjautunut uudestaan alustalle ja todennut, että kurssi jäi viimeksi puoli tiehen. Nyt on aika käydä loputkin kurssimateriaalit ja pitää sitten sormet ristissä, että teen elämän parhaimman hakemuksen, cv:n, pohjatyön ja haastattelun.
P.S. Kuva on otettu vuosia sitten Saksassa Butzbachin kylän liepeillä. Kukassa olleet kirsikkapuut olivat upeita.