Pohdintoja, pohdintoja… Nyt täytyy pysähtyä pohtimaan, mitä oikeasti haluan tehdä, mistä nautin ja missä olen hyvä mutta näiden lisäksi täytyy hoitaa käytännönkin asioita.
Tänään olen tehnyt käytännön järjestelyjä. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi ja täydensin tietojani TE-palvelussa. Kaivoin sitä varten kaikki tutkinto- ja koulutodistukseni sekä työtodistukseni esille. Tutkin mitä mahdollisuuksia TE-palvelu tarjoaa esimerkiksi oman osaamisen kartoittamiseen ja työnhaun suunnitteluun. Katsoin myös avoimia työpaikkoja ja otin muistiin muutamat paikat, joihin aion hakea. Tärkeintä olisi kuitenkin nyt löytää ”se juttu”, jota haluan tehdä. Mikä on tärkeää työssä? Mikä on minulle ominaisinta? Missä tehtävässä voisin tuntea olevani kotona?
Haluaisin löytää työn, jossa on hyvä ilmapiiri, esimiehet ymmärtävät mistä heidän alaistensa työpäivät koostuvat ja puheyhteys molempiin suuntiin toimii. Haluan tehdä työtä, jossa voin auttaa muita. Haluan toimia yhteisen hyvän hyväksi. Teen paljon vapaaehtoistyötä ja koen sen tällä hetkellä suurena ilona ja lohtuna. Vapaaehtoistyössäni voin auttaa ihmisiä ja mahdollistaa suurelle joukolle lapsia turvallisen harrastuksen sekä liikunnan ilon.
Tutkiessani avoimia paikkoja eri palveluissa, löysin paljon minua kiinnostavia työpaikkoja mutta ongelma on, että näkevätkö työnantajat minun potentiaalin, kun minulla ei ole varsinaista selkeää ammattia tai määrätietoisesti kehittynyttä uraa? Minulla on paljon koulutusta ja sekalainen seurakunta työkokemusta. Aikaisemmin olen törmännyt siihen, että minulla on joko liian korkea koulutus hakemiini paikkoihin tai minulla ei ole erityistä osaamista juuri tiettyyn tehtävään. Itse ajattelen niin, että tietoa ja taitoa ihminen voi aina hankkia. Asenne ratkaisee paljon -senkin onko henkilö kykenevä hankkimaan osaamista ja taitoja.
Olen jo löytänyt tietyllä tapaa oman alani ja paikkani. Harmillista on, että olen siihen liittyen tehnyt yhden todella ison virhearvioinnin ja menettänyt todella hyvän tilaisuuden. Suoraan sanottuna ylpistyin, kun sain hyvän työtarjouksen. Vaihdoin työpaikkaa, vaikka sisälläni pieni ääni sanoi, että ”älä tee sitä”. Vaimensin äänen ajattelemalla, että usein varmistelen asioita turhaan ja nyt on hyvä osoittaa spontaanisuutta. Kävi kuitenkin klassisesti ja voin nyt todeta, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin se usein on niin. Mutta tehtyä ei voi peruuttaa ja joudun elämään päätökseni kanssa.
Kuitenkin luottavaisen mielin katson tulevaisuuteen ja nautin niistä asioista, jotka ovat hyvin ja tuovat iloa.