On työnhaun välikatsauksen aika, kun takana on reilu kuukausi työttömyyttä. Myönnän, että alkuun menin hivenen paniikkiin työttömyydestä ja hain paikkoja vain hakemisen ilosta (tai pakosta). Pelko siitä, etten saa töitä ja putoan pitkäaikaistyöttömäksi AH-DIS-TI ja paljon. Pelko siitä, että keskiluokkainen elämäni, joka rakentuu niin pitkälti työn ja työidentiteetin varaan, romahtaa omissa ja muiden silmissä, koska olen työtön. Jos tuttavat, kaverit ja jopa ystävät ajattelevat, että vika on minussa, kun olen ilman työtä. En ole kertonut monellekaan, että olen työtön. Olen ”lomalla” mutta eihän tämä ihan lomaakaan ole, kun on pakko etsiä töitä ja stressata työnhausta.
Keskiluokkainen elämä ei itsessään ole mikään itseisarvo minulle, eikä minua haittaa olla työttömänä vähän pidemmällä lomalla mutta se mikä tässä haittaa on se ahditus, että jospa en saakaan töitä. Kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen mahdollisuus työllistyä kutistuu päivä päivältä! Eikä kyse ole varallisuudesta. Olen aina pitänyt kunnon puskuria ja perheemme ei ole mistään jäänyt paitsi huonon taloudellisen tilanteen vuoksi.
Työnhaun välikatsaus näyttää seuraavalta:
-haettuja paikkoja tähän mennessä kahdeksan kappaletta
-haastatteluja kaksi kappaletta
-yksi tarjottu työ
Ensimmäinen haastattelupyyntö avasi jonkun lukon. Sen jälkeen aloin uskomaan, että tulen työllistymään. Ihmeellistä tässä oli etenkin se, että olin hakenut paikkaa, johon ei ole suoria vaatimuksia ja juuri sellaiseen tehtävään generalistit sopivat. Tämä luo uskoani siihen, että minun papereilla voi työllistyä. Toinen ihmeellinen asia oli se, että pääsin haastatteluun, vaikka minulla ei ole suoraan kokemusta alasta tai tehtävästä! Tuli rauhallinen ja levollinen olo. Kyllä minä vielä työn löydän. Heti perään seuraavana päivänä sain kutsun toiseen haastatteluun! Olo nousi entisestään kattoon. Toinen haastattelukutsu tuli enemmänkin työhistoriani vuoksi, koska hain tehtävää, joissa olen toiminut ennenkin. Ala on kyllä eri ja hakuilmoituksessa luki, että toivovat osaamista kyseiseltä alalta. Siltikin hain paikkaa ja haastattelukutsu tuli.
Olen päässyt TE-palveluiden kautta valmennukseen ja tänään oli alkukartoitus. Olen innoissani tästä, koska minun on nyt pohdittava, että mitä haluan tehdä ja mihin suuntaan haluan mennä esimerkiksi seuraavat kymmenen vuotta. Joskus siihen tarvitaan ulkopuolisen apua ja minä olen sen avun valmis ottamaan. Haluan, vahvistuksen omista vahvuuksistani. Joskun sitä on niin sokea omalle osaamiselle ja vähättelee itseään. Siihen haluan nyt muutoksen!